Kärsimys ja halu kuolla

Kuolinhalu on reaktio kärsimykseen kuolemaan johtavan tilan yhteydessä. Potilas ei näe muuta ulospääsyä tilanteesta. Toive kuolla voi olla spontaani tai ilmetä kysyttäessä. Se tulee erottaa lähestyvän kuoleman hyväksymisestä/odottamisesta.

Ihminen haluaa kuolla, kun on joutunut umpikujaan lähestyvän väistämättömän kuoleman ja sietämättömän kärsimyksen kanssa. 
Tähän tilanteeseen laadimme ”Kuolinaputahdon”, jolla ihminen voi ilmaista oman kantansa tuleviin tapahtumiin. Tahdonilmauksella ihminen haluaa kertoa läheisilleen ja lääkärilleen, ettei hän toivo tuskallisen elämän pitkitystä vaan päinvastoin lyhennystä.

Suomessa itsemurhassa avustaminen ei ole rangaistava teko. Käytännössä kysymys lääkärin osalta on monimutkaisempi. Lääkärin ei tule toimittaa itsemurhassa käytettäviä välineitä tai lääkkeitä potilaalle tietäessään niitä käytettävän nimenomaan itsemurhan tekoon. Mikäli potilaalla on hallussaan aiemmin kivun tai muiden oireiden hoitoon käytettäviä lääkkeitä ja hän käyttää niitä oman kuolemansa tuottamiseksi, ei lääkäriä tai lääkkeet antanutta läheistä tule syyttää rikoksesta.

Kuolinapu terminä herättää lääkäreissä ristiriitaisia tunteita. Jotkut haluavat käyttää termiä avustettu itsemurha. Kuitenkin kyse nähdäksemme on siitä, että ihminen pyytää apua, kun kuoleminen on liian vaikeaa. Kuolinapu on sanamukaisesti apua pyytävän ihmisen pyyntö auttamisesta nopeampaan kuolemaan, kun muuta keinoa ei ole. Kuolinavussa lääkäri ja potilas tekevät jotain yhdessä ja yhteisymmärryksessä, itsemurha sysää vastuun yksin sen tekijälle.

”Haluan tällä Kuolinaputahdolla kertoa hoitaville lääkäreille ja läheisilleni oman kantani kuolinavusta, mikäli sen tarve tulisi kohdalleni.”

Avustaminen kuolemassani edellyttää myös, että kuolinavun antaminen on lainsäädännöllisesti mahdollista eikä kuolinavun antamisesta koidu sanktioita siihen osallistuneille lääkäreille tai hoitohenkilöille. 

Lisätietoja:
Juha Hänninen, LL, Exitus ry:n lääketieteellinen asiantuntija
hannisenjuha@gmail.com tai 050 3658 657