Eutanasiakeskustelun retoriikasta

Seuraavassa otteita FM Kia Kinnusen Suomen Lääkärilehdessä 38/2007 olleesta artikkelista Eutanasiakeskustelun retoriikkaa, joka perustuu Kinnusen uskontotieteen pro gradu-tutkielmaan Kuolemaa suurempia kysymyksiä.

Kia Kinnusen mielestä suhtautuminen eutanasiaan on vähän samanlaista kuin suhtautuminen alkoholipolitiikkaan. Alkoholi nähdään joko kaiken pahan alkuna, jonka saantia olisi tiukasti rajoitettava tai ummistetaan silmät alkoholin kaikilta haitoilta ja katsotaan kaikkien rajoitusten olevan haitallista holhoamista. Samoin Kinnusen mielestä eutanasia kärjistyy puheenvuoroissa helposti joko puolustuskyvyttömien kontrolloimattomaksi surmaamiseksi tai sitten ongelmattomaksi yksilön täysin omaksi valinnaksi.

Pahimpana uhkana eutanasiaa vastustavien kannanotoissa nähdään ns. kaltevan pinnan uhka. Sen mukaan eutanasian salliminen potilaiden pyynnöstä johtaisi vähitellen potilaiden surmaamiseen ilman pyyntöä tiettyjen kriteerien täyttyessä tai taloudellisten tekijöiden vaikutuksesta. Kaltevaa pintaa pelkäävät eivät kuitenkaan koskaan esitä keinoja mm. tiukkaa valvontaa liukumisen estämiseksi.

Priorisoinnista puhutaan myös eutanasian yhteydessä. Priorisointi on jo nyt tosiasia, mutta tarvitsisiko sen merkitä kaltevalle pinnalle liukumista, jos eutanasia tässä tilanteessa laillistettaisiin? Jos näin on, miten voimme olla varmoja siitä, ettemme jo nyt ole kaltevalla pinnalla? Kysyy Kia Kinnunen ja toteaa, että tutkimusten mukaan eutanasiaa esiintyy sielläkin, missä se on laitonta.

Lääkäri on asiantuntija hoitoa koskevissa kysymyksissä ja näin ollen hänen kuuluukin olla vastuussa hoidosta. Potilas taas on omien tuntemustensa ja syvimpien arvostustensa ainoa asiantuntija. Mukaan tulevat nyt hoidon rajat: mikä on liikaa ja mikä liian vähän ? Hoitomuotojen jatkuva kehittyminen lisää sellaisten tilanteiden määrää, joissa joudutaan toteamaan, että elämän pitkittäminen on kyllä mahdollista, mutta samalla kysymään, onko se enää mielekästä. Tieto mahdollisuudesta vaikuttaa hoitoon, voi vähentää potilaan pelkoa ”ylihoitamisesta”. Mahdollisesti perustettavalla hoitotahtorekisterillä tulee Kinnusen mielestä luultavasti olemaan vaikutusta ainakin asenneilmapiirin tasolla.

Jane Tuovinen

Facebooktwitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *