Kuolevaa potilasta ei kunnioitettu

Mieheni oli hoidettavana Töölön sairaalassa kesä-heinäkuun vaihteessa. Heinäkuun alussa sairaalasta soitettiin ja kerrottiin, että jos vielä haluan hyvästellä mieheni ennen hänen kuolemaansa, olisi minun tultava mahdollisimman nopeasti sairaalaan. Kiiruhdin kuolevan puolisoni vuoteen ääreen ja ehdin vielä hyvästellä hänet, mutta tuosta hyvästijätön hetkestä jäi minulle hyvin paha mieli.

Mieheni oli kolmen hengen huoneessa ja vierailuaika oli juuri alkanut. Mieheni vasemmalla puolella ohuen verhon takana olevan potilaan luona oli omaisia, jotka nauroivat ja kertoivat kuulumisiaan kovalla äänellä. Oikean puoleinen potilas taas puhui puhelimessa äänekkäästi ja huoneen toisessa päässä siivoja kolisteli metallisen siivouskärrynsä kanssa. Kaiken tämän lisäksi televisio oli auki ja siellä soi korviahuumaava rockmusiikki. Tunnelma oli kuin markkinatorilla ja siinä minun piti jättää hyvästit kuolevalle miehelleni. Paikalle tulleelta hoitajalta kysyin, eikö heillä ole mitään rauhallisempaa paikkaa, jossa voisin hyvästellä mieheni. ”Ei ole muuta kuin vessa”, vastasi hoitaja. Pyysin, että hän edes sulkisi television.

Eikö sairaaloissamme enää kunnioiteta kuolevaa potilasta? Ovatko hoitajat jo niin stressaantuneita ja kiire niin kova, ettei edes kuoleman edessä ole aikaa hiljentyä? Haastatteluissa ja juhlapuheissa kyllä kerrotaan, että kuolevalle potilaalle ja hänen omaisilleen järjestetään rauhallinen tila hyvästellä rakkaansa, mutta todellisuus näyttää olevan aivan muuta. Omaiset ovat läheisensä kuolinhetkellä hyvin herkässä mielentilassa ja siitä jää heidän mieleensä aina pysyvä muisto, joka vaikuttaa pitkälle heidän elämäänsä. Siksi hienotunteisuus ja niin kuolevan potilaan kuin omaistenkin kunnioittaminen ja huomioon ottaminen pitäisi kuulua sivistyneen yhteiskunnan alkeellisimpiinkin tapoihin.

Jane Tuovinen
toimittaja

Facebooktwitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *